Käyttäjä:Shades of Death/Hyökkäys Faladoriin

RuneWikistä, vapaasta RuneScape-aiheisesta tietosanakirjasta. Tänään on 22. lokakuuta 2019.
Siirry valikkoon Siirry hakuun

Faladoriin.png
Kartan avulla hahmottaminen tulee helpommaksi. (Koordinantit ovat koristeita.)

Osa 1.[muokkaa]

Valmistautuminen[muokkaa]

Istuimme laivan kannella ja odotimme saapumista Port Sarimiin. Vilkaisin tovereitani, jotka kaikki tuijottivat lattiaa omissa ajatuksissaan. Kenraalimme istui laivan päädyssä ja luki karttaa. Vilkaisin olkani yli satamaa, joka siinsi horisontissa. Yksi perämiehistä juoksi ilmoittamaan kenraalille saapumisesta ja nousi laidalle ottamaan köysiä vastaan. Laiva köytettiin laituriin ja kävelimme maalle. Kapteeni toivotti onnea ja lähdimme marssimaan kohti Faladoria. Siinä marssiessa minut valtasi outo tunne, tunne siitä, etten selviäisi tai tietäisi, millainen vastus olisi tulossa. Jotenkin marssiminen rauhoitti, joten rohkaisin mieleni ja kehoni ja nostin varsijousen repustani. Olin valmis, tunsin sen ja tiesin, että selviäisin, mutta en ollut asiasta enää varma, kun valkoiset muurit näkyivät kaukaa...

Kenraali kehotti jousimiehiä valmiuteen, joten liu'utin nuolen jouseeni ja jännitin sen...

Osa 2.[muokkaa]

Hyökkäys. 1.[muokkaa]

Olimme jo valmiina hyökkäykseen ja kenraali katseli Faladoria. Jotakin oli tekeillä, kaupunki oli hiljainen, eikä puolustus ollut kohdallaan. Kenraali ei kuitenkaan aikonut odottaa ja päätti aloittaa hyökkäyksen. Kenraali käski jousimiehet valmiuteen ja valmiiksi ampumaan. Hän kertoo vielä kerran sotilaille strategian: "Olemme valmiina. Pysymme joko hengissä, tai kuolemme, sota on yksinkertaista. Ampukaamme nuolet kaupunkiin näyttääksemme tulomme. Haluan heidän tietävän että olemme tulossa!". Sotilaat eivät voineet kieltäytyä, vaikka kenraalin idea vaikutti idioottimaiselta ja niin olimme valmiina ampumaan nuolet. Tähtäsimme taivaalle ja kenraali antoi käskyn ampua. Vapautimme jouset ja kuulimme huutoja. Kaupunkilaiset joutuivat paniikkiin ja vieressäni oleva jousimies sanoi: "Näin se sota alkaa."


Osa 3.[muokkaa]

Ansa?[muokkaa]

Latasimme uudestaan varsijousemme ja tähtäsimme taivaalle. Pian kaupunki kuitenkin hiljentyi ja kenraali nosti käden sen merkiksi, että keskeytämme ampumisen. Hämärä laskeutui ja katselimme pääporttia. Yht'äkkiä vieressä oleva ystäväni, en tiedä miten sen kuvaisin, jäykistyi tai muuttui jääksi. Kirosin ja huusin kenraalille: "Velhoja, vastustajalla on velhoja!". Tämän jälkeen tunsin miten taiat hipoivat kehoani, mutta kimposivat siitä pois. Vastustaja oli huomannut, että joukossa oli yksi, joka tuntee taiat, minä.